HDR-kuvauksen tekniikka ja mahdollisuudet

Kiinnostaako HDR-kuvaus? Yhä useampaa kiinnostaa, koska digikamerat ja kuvankäsittelyohjelmat antavat siihen hyvät mahdollisuudet. HDR tulee sanoista High Dynamic Range, ja sillä tarkoitetaan tekniikkaa, jolla hallitaan valokuvien suuret kirkkauserot. Ihmisen silmä hallitsee paljon suuremman valoisuusalan kuin kamera ja pystyy erityisesti sopeutumaan paremmin samassa näkymässä vallitseviin valoisuuden vaihteluihin.

HDR-tekniikassa yhdistetään samaan kuvaan eri valoituksilla otettuja kuvia siten, että saadaan tasattua kirkkauserot miellyttävästi. Muokkaus tapahtuu tätä varten tehdyillä ohjelmilla. 

Kerron tässä omia kokemuksiani HDR-kuvaamisesta ja erityisesti jälkikäsittelystä, joka ratkaisee laadukkaan lopputuloksen - tai sitten karmean.

Kuvien ottaminen

Kuvausvaiheessa otetaan useita kuvia peräjälkeen erilaisilla valotuksilla. Tyypillisesti kuvataan kolme kuvaa -2, 0, +2 valotuksilla. Siis valotetaan normaalin valotuksen lisäksi kaksi pykälää yli ja ali. Useissa kameroissa on valmis toiminto tällaista kuvasarjaa varten. Kuvat on syytä ottaa aina samalla aukolla, jotta syväterävyys pysyy jokaisessa valotuksessa samana. Valitaan siis kamerassa kuvausohjelma, joka pitää aukon samana ja säädetaan vain valotusaikaa. Canonin kameroissa tämä ohjelma on Av. Voidaan toki käyttää myös käsisäätöä. Eri valotuksia voi olla useampiakin kuin kolme, mutta itse en ole niitä juurikaan käyttänyt. Paras tulos saadaan kuvaamalla RAW-kuvia, joskin todella laadukkaista JPG-kuvistakin voidaan saada kelpo jälkeä. Olen listannut artikkelin loppuun linkkejä sivuille, joilta löytyy kattavampia ohjeita HDR-kuvaamiseen.

Jälkikäsittely

Huonoista kuvista ei saa hyviä tietokoneellakaan, mutta hyvin valotuista kuvistakin voi saada aivan karmeita HDR-kuvia. Näitä näkee eri kuvagallerioissa kyllästymiseen saakka. Yleensä syynä on HDR-ohjelmistojen heikko hallinta. Pahimpia virheitä ovat yleensä räikeät ja täysin luonnottamat värisävyt sekä ääriviivojen ympärillä loistavat halovalot. Aluksi ne saattavat näyttää jopa aika makeilta, mutta niihin kyllästyy nopeasti.

Itse käytän kuvien yhdistelyyn Photomatix Pro -ohjelmaa, joka on ollut uranuurtajia tällä alueella. Nyttemmin on tullut muitakin laadukkaita tuotteita, mm. Adobelta ja Nik Softwarelta.

Säädöt kohdalleen

Mielestäni parhaat HDR-kuvat eivät näytä leimallisesti HDR-kuvilta. Itse haluan välttää ylikorostettuja värejä ja latteaa sävyalaa. Photomatix Pro mahdollistaa monenlaiset säädöt, joiden vaikutuksiin on syytä paneutua. Ohjelmassa on joukko valmiita säätöprofiileja, mutta ne toimivat vain säätöjen lähtökohtana. Yleensä käytän Tone Mapping -perusmenetelmää ja valitsen joko Enhance tai Compressor -säädöt ja säädän käsin näiltä pohjilta. Säädöistä on vaikea antaa erityisesti ohjeita, koska alkuperäisten kuvien dynamiikka ratkaisee tarvittavat säädöt. Joskus ei kerta kaikkiaan saa aikaan mitään hyvää lopputulosta. Silloin teen säädöt vain yhteen mahdollisimman hyvin onnistuneeseen valotukseen perinteisillä säädöillä. Kokeile itse!

Esimerkki

Tässä on otettu 3 peräkkäistä valoitusta ihan käsivaralta kahden pykälän eroin. Jalusta on kyllä aina suositeltava, mutta Photomatix Pro osaa yhdistellä melko hyvin vähän heilahtaneetkin kuvat.

Usein näkee gallerioissa HDR-kuvia, jotka näyttävät suunnilleen tältä. Valintana on ollut Enhancer Grunge. Ei hyvä!

Haluan luonnollisemman näköistä jälkeä. Seuraava kuva on Enhancer oletussäädöillä syntyvä lattea ja liian vaalea kuva.  Oletusarvot muuttuvat viimeisten tekemiesi säätöjen mukaan, joten alkutilanne voi olla ihan erilainen.

Säädän yleensä heti alkuun histogrammia kohdalleen määrittämällä mustan ja valkean pisteen siten, että histogrammi täyttää tasaisesti koko dynamiikka-alan. Usein säädän myös Gamma-arvon vähän isommaksi, koska HDR-kuvat ovat muuten aika latteita. Tämä on sinänsä aika ironista, koska HDR-tekniikalla nimenomaan pyritään tasaamaan kirkkauseroja. Mutta itse haluan kuviin myös vähän särmää. 

Sitten säädän Strenth, Luminosity, Microcontrast ja Micro-smoothing -säätimiä ja lopuksi värikylläisyyttä. Usein näitä saa vähän vekslata edestakaisin, koska säätimien vaikutukset ovat osin toisia säätimiä vastaan.

Nyt näyttää jo paremmalta. Kun kuva on niin hyvä kuin siitä osaan tehdä, prosessoin ja tallennan kuvan. Mutta melkein aina loppuhionta tehdään kuitenkin Photoshopissa.

Yhden kuvan HDR

HDR-tekniikkaa voi soveltaa myös yhdellä valotuksella otettuun kuvaan. Tämä on kyllä joidenkin mielestä pyhäinhäväistys, jaloa HDR-tekniikkaa halventavaa kikkailua. Itse sovellan sitä aika usein haastavammissa valotustilanteissa.

Ensin otan mahdollisimman hyvin valotetun kuvan. Käyttämässäni Aperture-ohjelmassa tallennan siitä 3 TIFF-versiota levylle säätäen Exposure-säädintä asentoihin -2, 0, +2. Vastaava toiminto löytyy Lightroomista ja yleensä kaikista kuvankäsittelyohjelmista. Syntyy siis näennäisesti kolme eri lailla valotettua kuvaa, jotka sitten otetaan Photomatixiin käsittelyyn. Photomatixille täytyy tällöin varsin kertoa, mitä valotuseroja on käytetty. Lopputulos voi olla joskus jopa parempi kuin kolmella kuvalla. Erityisesti liikkuvia kohteita kuvatessa ei useaa kuvaa voi edes järkevästi käyttää.

Tällaisessa tekniikassa on tärkeää käyttää kuvatessa mahdollisimman pientä ISO-arvoa, jotta kohina pysyisi kurissa. HDR-käsittely tuo kohinan selvemmin esiin.

Jos katsot kuviani Flickrissä, on useissa niistä käytetty yhden kuvan HDR-tekniikka. Mutta enpä kerro missä, voit ehkä arvata.

Linkkejä

Tässä vielä loppuun muutama linkkivinkki HDR-kuvauksesta ja sitä sivuavista asioista.

http://www.cambridgeincolour.com/tutorials/high-dynamic-range.htm

http://www.pinseri.com/2006/07/28/hdr-valoisampia-kuvia/

http://www.pixiq.com/article/hdr-v-the-zone-system-part-1

http://captainkimo.com/

Kommentit ja keskustelu tervetulleita!

Retrokuvia kännykällä

Samaan aikaan kun kameranvalmistajat kehittävät yhä laadukkaampia kameroita, kasvattaa suosiotaan päinvastainen suuntaus eli retrokuvaus. Tarkoituksena on ottaa kuvia, jotka matkivat vanhojen kameroiden kuvia kaikkine puutteineen.

Esimerkkinä tästä buumista ovat Lomo-kamerat. Näitä alunperin Neuvostoliitossa valmistettuja muovisia filmikameroita on alettu valmistaa uudestaan Itävallassa. Kuvanlaatu on heikko, mutta sitäkin nostalgisempi ja omalla erikoisella tavallaan kuvat ovat tunnelmallisia. Lomo-kuvauksen motto "Don't think! Just shoot!" kuvaa hyvin sen syvintä olemusta.

Nyt älypuhelimiin on saatavissa lukuisia sovelluksia, joilla voidaan ottaa Lomo-kameroita ja muita vanhoja kameroita jäljitteleviä kuvia. Niistä on tullut valtavan suosittuja, koska niillä kuvaaminen on yksinkertaisesti hauskaa.

Suosituin sovellus iPhoneen on Hipstamatic (1,59 €). Siinä voi valita erilaisia linssejä, filmejä ja salamalaitteita, joilla saa erilaisia efektejä. Kuvien "kehitys" kestää oman aikansa, mutta tulokset ovat usein yllättäviä ja tunnelmallisia. Pienestä lisämaksusta voi osta lisää linssi-/filmi-/salamapaketteja.

Tässä muutama esimerkki.
















Lisää Hipstamatic-kuvia löytyy mm. Facebook-sivultani.

Android-puhelimiin saa myös vähän vastaavia sovelluksia. Esimerkki tällaisesta on Retro, joka on saatavissa myös iPhoneen ilmaiseksi.






Pinhole HD on iPhone-sovellus, joka ottaa nimensä mukaisesti neulanreikäkameraa jäljitteleviä kuvia.







Mainitut sovellukset tuottavat valmiita kuvia ilman jälkikäsittelyä. Näiden lisäksi on lukuisia sovelluksia, joilla voidaan muokata tavallisista kuvista vanhan näköisiä kuvia. Näistä kirjoitan lisää jatkossa.

Jos olet itse löytänyt hyviä tai hauskoja sovelluksia, jätä vinkki kommenttina.

Kuvien jälkikäsittely iPhonella

Aiemmassa blogissani esittelin valokuvien jälkikäsittelyyn pari hyvää sovellusta, joilla perussäädöt tehdään sujuvasti.

Näiden lisäksi on usein mukavaa tehdä kuviin vähän erikoisempia efektejä. Sekä iPhoneen että Android-puhelimiin on saatavilla iso joukko sovelluksia, joilla saa aikaiseksi mitä erilaisempia efektejä.

Yllä oleva kuva on tehty PhotoForge2:n Tiny Planet -efektillä tästä kuvasta.




Seuraavassa muutama iPhone-sovellus, joihin olen tutustunut. Androidin vaihtoehtoihin palaan, kun olen itse ehtinyt vähän enemmän tutustua tarjontaan.

- Cool FX (1,59 €) tarjoaa 172 erilaista mustavalko- ja väriefektiä sekä filmiemulaatioita ja tekstuureja. Itse koen vaikeaksi löytää haluamiani efektejä, koska mallikuvat ovat niin pieniä, ettei eroja selkeästi näe.

- PerfectPhoto (0,79 €) sisältää kattavat työkalut kuvien säätöön ja lisäksi joukon efektejä, joiden voimakkuutta voi säätää.

- Iris Photo Suite (1,59 €) tarjoaa 72 filtteriä ja efektiä perussäätöjen lisäksi. Säätöjen voimakkuutta voi säätää ja tulos näkyy välittömästi. Mukana myös tasojen käsittely erilaisine sekoitusmoodeineen melkein Photoshopin tapaan.

- 100 Cameras In 1 (1,59 €), lukuisia efektejä, joita on helppo yhdistellä ja tehdä niistä omia filttereitä.

Vastaavia tuotteita löytyy kymmenittäin. Monissa on mukana myös mahdollisuus tallentaa kuvat suoraan suosituimpiin sosiaalisiin medioihin.

Jos haluat erityisesti kuviin vahvoja textuureita ja vanhennusefektejä happohyökkäyksineen, löytyy näihinkin monia vaihtoehtoja.

- Grungetastic (1,59 €) lisää kuviin vahvoja tekstuureja, joilla voi luoda enemmän tai vähemmän onnistuneita taiteellisia kuvia, kukin omien mieltymystensä ja taitojensa mukaan.









- Pic Grunger (0,79 €) vanhentaa kuvat helposti kuluneen näköisiksi.



Melkein kaikista mainituista on saatavissa myös ilmaiset kokeiluversiot. Eiväthän maksullisetkaan versiot kalliita ole. Kovin montaa sovellusta ei kuitenkaan jaksa opetella, jolloin yleensä käyttää kuitenkin loppujen lopuksi vain muutamaa suosikkia.

Myös iPad-versiot löytyy useimmista. IPadillä kuvien käsittely onkin paljon mukavampaa ja tehokkaampaa. iPhone-versioita käytän vain pikamuutoksiin, kun iPad ei ole mukana.

Signeeraus ja vesileima nettikuviin

Kun lataamme kuvia nettiin, voimme samalla heittää hyvästit tekijänoikeuksillemme. On lähes mahdotonta valvoa kuvien käyttöä netissä. Ja monet sivustot, kuten Facebook ja Google+, omivat täydet oikeudet kaikkeen sinne laitettuun materiaaliin. Kannattaa siis miettiä, mitä nettiin laittaa ja miten.

Halutessamme voimme tehdä kuviemme pirattikäytön hankalammaksi muutamalla yksinkertaisella tavalla:
- tallennetaan nettiin kuvat vain alhaisella resoluutiolla
- liitetään kuviin vesileima

Macillä työskennellessäni lisään signeerauksen ja vesileiman Photoshopissa, johon olen määrittänyt tätä varten makrotoiminnon (Action). iPhonessa ja iPadissä sen sijaan käytän pientä erillistä sovellusta nimeltään Impression (1,59 €), jolla lisätään haluttu teksti veileimaksi haluttuun paikkaan kuvassa. Kokoa, kirkkautta, väriä ja läpinäkyvyyttä voidaan säätää. Vaihtoehtoina useita fontteja. Sovellus muistaa viimeksi käytetyn tekstin. Vesileiman lisääminen on erittäin nopeaa. Itse teen sen allekirjoituksen muodossa kuvan laitaan, ja omasta mielestäni paremmissa kuvissa myös kuvan keskelle heikosti kuultavana vesileimana. Tämän teen viimeisenä vaiheena ennen lataamista nettiin.

Toinen sovellus vastaavaan käyttöön on iWatermark (0,78 €). Jos haluaa tehdä kuvamuotoisen vesileiman, se onnistuu Watermark Me (2,39 €)-sovelluksella.

Tässä esimerkissä signeeraus lisätty Impressionilla.

Parempia kuvia iPhonella

iPhone on mainio laite myös kamerana, vaikka sen kuvanlaatu ei pärjääkään varsinaisille kameroille. Pienenpieni kuvakenno aiheuttaa väkisinkin paljon kohinaa kuvatessa vähänkään heikossa valossa. Kamera on kevyt, joten se myös tärähtää helposti. Syväterävyys on aina suuri, joten on turha uneksia pehmeästä taustasta esim. muotokuvissa.

Heinoja kuvia voi ottaa jokaisella kameralla, luovuus on vain kuvaajasta kiinni. Kännykkäkameralla tulee usein otettua erikoisempia kuvia, koska siinä ei tarvitse pyrkiäkään korkeaan tekniseen laatuun. Don't think, just shoot. Tämä lomo-kuvauksen tunnuslause on ihan hyvä välillä muistaa, ja kokeilla jotain uutta.

Yleensä itse lauon kuvat käyttäen iPhonen normaalia kameratoimintoa, ellen sitten erityisesti halua ottaa retrokuvia (niistä oma juttu vähän myöhemmin). Yleensä kuvien muokkaukseen tarkoitetut sovellukset sisältävät myös mahdollisuuden ottaa kuvia, mutta itse en ole niitä tottunut käyttämään.

Jos otan kuvia heikommassa valossa tai muuten haluan välttää tärähdystä, käytän JOBYn FXF- sovellusta, jossa on tätä helpottavia toimintoja. Näitä ovat ajastin, sähköinen vesivaaka ja ehkä tärkeimpänä toiminto, jossa kuva otetaan hetkellä, jolloin kamera on vakaana. Sovelluksella voi ottaa myös kolmen kuvan sarjan tai pidemmän sarjan halutulla kuvataajuudella. Sovelluksen on tehnyt Gorillapod-jalustojen valmistaja. Usein jalustalle onkin käyttöä myös kännykällä kuvatessa. Gorillapodit ovat pieniä ja käteviä, ne voi kiinnittää vaikka puun oksaan. Niistä löytyy myös pienille kameroille ja kännyköille soveltuva malli. Sellaisen saa esim. Telefotosta hintaan 24 € .

Kuvausvaiheessa ei iPhonessa juurikaan pysty tekemään säätöjä, mutta tarjolla on useita sovelluksia, joilla voidaan parantaa alkuperäistä kuvaa huomattavastikin. Aika montaa olen kokeillut, ja suosikkini on ollut Photogene (1,59 €), jolla voi tehdä kaikki perussäädöt:
- rajaus
- kuvan kääntö, peilaus ja suoristus
- tasosäädöt, valotus, värin säädöt
- terävöitys
- kehykset ja vinjetointi
- lisätä erilaisia puhekuplia

Näillä pärjääkin jo pitkälle. Mutta jos haluat enemmän toimintoja, valitse PhotoForge2 (1,59 €), jossa on lisäksi erilaisia filttereitä, filmi- ja linssiemulointeja, tekstuureja ja muita tehosteita. PhotoForgessa on myös säätökäyrät (curves) ja kohinanpoisto, mutta yllättäen kuvien suoristus taitaa puuttua. Lisäksi sovelluksessa on tasojen käsittely (layers) sekä näihin liittyvät erilaiset sekoitusmoodit. Tästä sovelluksesta onkin tullut uusi suosikkini kuvansäätöön iPhonessa.

Tässä pieni esimerkki. Tämä on alkuperäinen iPhonella otettu kuva. Kuva on valottunut taivaan valoisuuden mukaan, jolloin piha ja rakennukset ovat jääneet hieman tummiksi.







Tehdään aluksi PhotoForgella pari säätöä. Highlights tummentaa valoisia kohtia ja Shadows vaalentaa tummia. Näillä siis tasataan voimakasta kontrastia kuvan osien välillä. Samalla lisäsin hieman värikylläisyyttä. Nyt kuva näyttää mielestäni jo paremmalta.







Kuvaa voi vielä muokata monilla tehosteilla. Tässä on esimerkin vuoksi lisätty tekstuuri sekä kehys.






Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavassa blogissa vielä muutama esimerkki jatkomuokkauksesta. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, vain omasta luovuudesta ja kokeilunhalusta riippuvaisia. Eri asia sitten onkin, saako siten aikaiseksi parempia kuvia.


- Posted using BlogPress from my iPad

City cycling

City cycling, a photo by Olli Malmivaara Photography on Flickr.

iPhone ja vakava valokuvaus

Otsikosta tuli aika vakava. Eihän valokuvauksen pidä olla vakavaa vaan iloista luovaa toimintaa. Juuri sellaiseen kännykkäkamerat soveltuvat mainiosti. Niiden kuvanlaatu on jo sillä tasolla, että kuvia voi käyttää hyvinkin monenlaisissa tilanteissa ja julkaisuissa. Monet ammattikuvaajatkin ottavat jo kuvia kännykällä, vähintäänkin omaksi ilokseen.




Verrattuna "oikeaan" kameraan, kännykkäkamerat ovat monessa suhteessa rajoittuneita. Yleensä säätömahdollisuudet ovat aika olemattomat, kohina lisääntyy nopeasti hämärässä, kiinteä polttoväli (mikä ei ole kovin suuri puute), kännykkä tärähtää helposti, valtava syväterävyys (joskus ihan hyödyllistäkin). Mutta niissä on se ylivoimainen ominaisuus, että ne ovat aina mukana.

Olen ottanut tuhansia kuvia iPhonella ja jälkikäsitellyt niitä iPhonen sovelluksilla, iPadillä sekä täysverisellä Macillä. Juurikaan en ole näitä kuvia vielä julkaissut, vaikka moneen niistä olen itse kovinkin mieltynyt. Tulen kuitenkin jatkossa varmasti julkistamaan näitäkin kuvia enemmän.

iPhoneen ja iPadiin olen hankkinut kosolti valokuvaukseen liittyviä sovelluksia, joista jotkut ovat mainioita, ja osa on jäänyt lähes täysin käyttämättä.

Suosikkejani ovat seuraavat iPhone-kuvaussovellukset
- Hipstamatic
- Best Camera
- FXF by JOBY
- Pro HDR

iPhoneen saa myös valtavan määrän kuvien jälkikäsittelyyn tehtyjä sovelluksia. Näistä olen käyttänyt eniten seuraavia:
- Photogene
- PhotoForge2
- Iris
- Impression

Näistä ja muistakin sovelluksista kerron seuraavissa blogeissa. iPad-sovellukset ovatkin sitten jo oma kokonaisuutensa. iPhone ja iPad ovat yhdessä aivan loistava pari, ja valokuvaajan melkein parhaat kaverit. Paras kaveri on tietysti oma elämänkumppani, joka sietää aina kuvaamassa olevaa tai kuvia muokkaavaa valokuvaajaa.

Näin ennakkoon voin jo kertoa, että olen näistä laitteista ja sovelluksista valtavan innostunut. En siis pyrikään viileään arviointiin, mikä otettakoon huomioon blogia luettaessa. Tämän disclaimerin myötä vastuu tekstin tulkinnasta siirtyy siis lukijalle :-)